ISO9001 –sertifikaatti ensimmäisenä Suomessa

WHD Hevospalvelukeskus on ensimmäinen hevosalan yritys Suomessa, jolle myönnettiin ISO9001- laatusertifikaatti 8.5.2019.
Sertifikaatin luovutti juhlavissa tunnelmissa Kiwa-Inspectan toimitusjohtaja Mikko Törmänen, joka kertoi suomalaisista yrityksistä vain 1%:n toimivan ISO 9001- laatujärjestelmän mukaisesti. Matkailuliiketoiminnassa Woikoski Feeling on esimmäisten joukossa Suomessa ja WHD Hevospalvelukeskus on Suomen ensimmäinen.

"Laatujärjestelmä takaa työssämme tarkat rutiinit ja yhteiset toimintatavat."

WHD Hevospalvelukeskuksen sekä Woikoski Feelingin työntekijät urakoivat syksyn 2018, sekä kuluneen talven aikana kovasti, käyden läpi kaikki toimintaamme kuvaavat ohjeet sekä prosessit, kirjaten ne ylös. Käytössämme on IMS- toiminnanohjausjärjestelmä, jonne kaikki ohjeet, dokumentit ja prosessit on tallennettu ja ne ovat henkilökuntamme käytettävissä helposti. Järjestelmästä löytyvät mm. video- ohjeet hevospalvelukeskuksen hoitolaitteistoiden peruskäytöstä, ohjeet toimintatavoista esimerkiksi asiakkaiden vastaanotosta kuntoutukseen, tarpeiden kartoituksesta ja tallin päiväohjelmasta.

Toiminnassamme on ollut aina selkeä punainen lanka, toiminnan- ja palvelunlaatu ovat olleet meille tärkeää, joten toiminnan avaaminen ja kirjaaminen prosesseiksi ja ohjeiksi oli meille luontevaa. Näin myös pääsimme tarkastelemaan ja kehittämään toimintaamme uudesta  näkökulmasta.
Ohjeiden avulla uusi työntekijä on helppo perehdyttää työhön, toimintatapoihin- ja periaatteisiin, takaamme näin myös asiakkaillemme aina laadukkaan palvelun.
Jatkossa toimintaamme auditoidaan eli tarkastellaan vuosittain sekä sisäisien tahojen, että Kiwa-Inspectan toimesta ja takaamme laadun kehittymisen.
Woikoski Feeling ja WHD Hevospalvelukeskus toimii ajan hermoilla ja kehitämme toimintaamme jatkuvasti, laatusertifikaatti on meille tähän loistava työkalu.

Alla esimerkki WHD Hevospalvelukeskuksen toimintaohjeesta.

Maja Littorin – introduction

Maja Littorin comes monthly to work with our horses at Woikoski Feeling Hevospalvelukeskus, as well as her mother, Fanny Littorin. Maja is an equine physiotherapist and is the entrepreneur in a company Equisense.

Background; where do you live, family, hobbies, tell us something about your own ponies and horses? How did you get interested in horses?

I live in a small house in Skåne with my son Luca. We keep a few sheep, chickens and we are waiting for two pigs to arrive this summer. We also try to grow vegetables every year, sometimes more successfully than others. I would like us to be mainly self-sufficient.

We also have some horses called Blanka, Tocto and Pål. Blanka is a warmblood, who came to me from a client after falling and breaking her breastbone and was deemed unfit to ride. She is retired but we have an occasional ride out into the forest as she recovered well given a lot of time and care. Tocto is a six-year-old mustang. He is very intelligent and a lot of fun. I don't ride him much as I would like him to finish growing first (so we have another year or two). The last one, Pål, is an old Shetland pony who I originally got as a companion and he has stuck. He is a funny pony, makes me laugh a lot, but is unfortunately unsafe for children. However, Luca and Pål get along okay. He's just like a grumpy old man.

We also have cats and dogs as pets, and some guppies! Simply put, you can always find something to do or someone to hug at our home.

I got into horses by inheritance. My mum's side of the family are nearly all horse people. I had my first Shetland when I was very young, Robin. A black beauty! I got him on loan by strict instructions from my mother that I had to take care of him on my own. Mucking out when you struggled to even lift an empty shovel was tough. And I don't know how many times I tipped the wheelbarrow over every day on the way to the muckheap. When he returned to his owner I nonetheless cried bitterly, missing all the times he stood on my feet and wouldn't move.. Some time later, when I was eight, we moved to Åland and I didn't ride for a time, I don't remember why. I did start again and got my pony Tua at eleven. When I was twelve my mother had courses in horse massage and I had to attend them all. I can imagine how frustrating I was to all the adults asking them if they wanted help with the anatomy. I was as confident as only a child can be about knowledge. Now, as I've reached the age of 34, I have obviously gained a lot more, but the more I learn I am becoming increasingly aware of how much more there is to learn.


Education/work life: where did you study, when did you graduate, how’s your career development been, any changes in your work since you started?

I started my equine career as a groom at the age of 18. I worked in Germany for around a year before returning to England, where I had previously studied, and picked up horse massage at Axelssons school of massage in Stockholm. I graduated at 20 and have been in the business ever since, apart for a break when Luca was little. I have been very lucky to work with some of the best vets and physios/osteos/chiros/etc. in Europe and have gotten invaluable experience from them through the years. This has lead to a more comprehensive treatment, my treatments are not limited to massage. I have also done courses here and there when I've come across useful ones, including an equine science diploma. But I must say that the most fun one was a weekend course with Gillie Higgins in UK, she is very good at speaking. I may not have learnt a lot of new things, but it's always useful to brush up and see things from another person's perspective.

I'm currently doing a two year course in Traditional Chinese Medicine and osteopathy. Acupuncture is often useful and the previous course I've done on this subject was unfortunately, in my opinion, not comprehensive enough. I live learning (typo, but I actually do live learning as every day on the job I see some variation) and strive to develop throughout my career.


About your profession and studies now: What is the hardest/worst part of your job? What is the best thing/what makes you happy? What keeps you motivated?

Oh, the hardest.. That's tough because I truly love my job. I guess I should say travelling. I like that part though, but it can sometimes make you tired. I like that, in different countries, there are different views on how things should be done. It teaches you to think about your habits and to reconsider them. (The same is true for working in different disciplines, it keeps you from getting stuck on a narrow track.) I guess the worst part is asking for payment, it's never been a fun part for me. Another thing that can be really hard is when you see horses that are badly injured and in pain, or horses that are misunderstood. When they have injuries it is interesting, so good for my brain, but tough on the soul. But with both broken and sad horses I get to be a part of improving them and that makes it worthwhile.

Some of my favourite things I've already mentioned above, but my absolute favourite is when you've worked with a horse for some time and they are so happy when you come to see them. The communication you have and the way the horse appreciate it. I was called an interpreter by a client recently, she thought I translated how the horse was into human terms so she could improve the care and work. I guess that is part of my motivation, owners that try their very best.


Your future plans/aims?

I want to learn, as always. I am also considering creating some online course, but we will see..

As my son has started school I need to be present more at home (Sweden) and therefore need to start working here rather than only abroad. I definitely don't want to stop my travelling though. I'd like to go to more different countries (I think it's 12 so far) to work and see what I can learn there. I'd maybe like to go to the Olympics for work at some point, I've done the Europeans and the World Equestrian Games, so that's what's missing.

Otherwise, I want to carry on helping as I am. I'd like to spread knowledge. I'm glad I can be of help when they slip and strain themselves, or when they get repetitive strain issues. I'd love to not be needed but I have come to accept that that will never be the case.

Horses are amazing animals, and I'm grateful to have them in my life. To give back, just partly, of what I gain from their presence is a life goal for me.

Thank you for reading! 
Best regards Heli and Maja. 


Esittelyssä hevosfysioterapeutti Maja Littorin

Toimimme yhteistyössä monien eri hevosalan ammattilaisten kanssa. Yksi tärkeimmistä on Maja Littorin joka käy äitinsä Fanny Littorinin ohella hoitamassa hevosia WHD Hevospalvelukeskuksella kuukausittain. Maja on ammatiltaan hevosfysioterapeutti ja hän toimii yrittäjänä yrityksessä Equisense.

Elämä pähkinänkuoressa- aina on joku jota halata

Asun pienessä talossa Skånessa poikani Lucan kanssa. Meillä on muutamia lampaita, kanoja ja kesällä meille tulee kaksi possua. Lisäksi kasvatamme vihanneksia joka vuosi, välillä paremmalla menestyksellä ja toisinaan hieman huonommalla. Haluaisin meidän olevan enimmäkseen omavaraisia.

Meillä on myös muutama oma hevonen, Blanka, Tocto ja Pål. Blanka on puoliverinen, joka tuli minulle sen jälkeen, kun hevonen oli kaatunut ja sille oli tullut rintalastan murtuma. Siitä ei pitänyt tulla ratsuhevosta enää koskaan. Blanka on eläkkeellä, mutta käymme silloin tällöin maastoratsastuksella sen kanssa. Se toipui vammastaan hyvän hoidon ja ajan myötä. Tocto on 6-vuotias mustangi, hyvin älykäs ja hauska tyyppi. Sillä ei ole ratsastettu vielä paljoa, koska haluaisin että se lopettaa kasvunsa ensin. Siihen menee vielä vuosi tai kaksi. Pål on vanha shetlanninponi, jonka hankin alun perin seuraponiksi ja se on jäänyt meille. Pål on hauska poni ja saa minut nauramaan usein, mutta valitettavasti se ei ole turvallinen lastenponi. Kuitenkin Luca ja Pål tulevat toimeen. Pål on kuin kärttyinen vanha mies. Lisäksi meillä on kissoja, koiria ja miljoonakaloja. Pähkinänkuoressa, meidän kotoamme löytyy aina jotain tekemistä tai joku jota halata.

Kiinnostus hevosiin verenperintönä

Olen saanut kiinnostukseni hevosiin verenperintönä, äidin puolen suku on melkein kokonaan hevosihmisiä. Sain ensimmäisen shetlanninponini, Robinin, hyvin nuorena. Musta kaunokainen! Se oli lainassa, sillä äitini asettamalla ehdolla, että huolehdin siitä itse. Karsinoiden siivous oli raskasta, kun jo tyhjän lapionkin nostaminen oli taistelua. En edes tiedä kuinka monesti kaadoin kottikärryt matkalla lantalan huipulle. Kun Robin palasi takaisin omistajalleen, itkin katkerasti ja ikävöin kaikkia niitä kertoja, kun se seisoi varpaitteni päällä eikä suostunut siirtymään. Vähän myöhemmin, ollessani 8-vuotias, muutimme Ahvenanmaalle. En ratsastanut vähään aikaan, mutta en enää muista syytä. Aloitin ratsastuksen kuitenkin uudestaan ja sain ponini Tuan 11-vuotiaana. Äitini piti hevoshierontakursseja ja 12-vuotiaana minun piti osallistua kaikille näistä kursseista. Voin kuvitella, kuinka turhauttavaa aikuisille kurssilaisille oli, kun kiertelin kyselemässä tarvitsevatko he apua anatomian opettelussa. Olin itsevarma osaamisestani, kuin vain ainoa lapsi voi olla. Nyt 34-vuotiaana olen ymmärrettävästi oppinut paljon enemmän, mutta mitä enemmän opin, sen paremmin ymmärrän, kuinka paljon opittavaa vielä onkaan.

Ammattitaidon takana paljon opintoja ja kokemusta

Aloitin työurani hevosten parissa hevostenhoitajana ollessani 18-vuotias. Työskentelin Saksassa noin vuoden ajan, kunnes palasin Englantiin missä olin aiemmin opiskellut. Aloitin hevoshierojan opinnot Axelsons Institutissa, Tukholmassa. Valmistuin koulusta 20-vuotiaana ja olen ollut työelämässä siitä lähtien, paitsi ajan jolloin Luca oli pieni. Olen ollut onnekas saadessani työskennellä parhaiden eläinlääkäreiden, fysioterapeuttien, osteopaattien ja kiropraktikoiden kanssa Euroopassa saaden heiltä arvokasta kokemusta vuosien varrella. Tämä on johtanut kokonaisvaltaiseen hoitomuotoon, joka ei rajoitu pelkkään hierontaan. Olen käynyt erilaisia kursseja aina kun olen löytänyt jotain, mikä hyödyttää minua, esimerkiksi equine science-tutkinto. Kaikkein hauskin kurssi on ollut Gillian Higginsin viikonloppukurssi Englannissa, hän on todella taitava puhuja. En välttämättä oppinut kovin montaa uutta asiaa, mutta on aina hyödyllistä kerrata ja katsoa asioita toisen henkilön näkökulmasta.

Käyn tällä hetkellä kaksivuotista perinteisen kiinalaisen lääketieteen ja osteopatian kurssia. Akupunktio on monesti hyödyllistä ja aiempi kurssi jonka kävin, oli valitettavasti mielestäni liian pintapuolinen. Nautin uuden oppimisesta ja pyrin kehittymään koko työurani ajan.

Mikä on vaikeinta tai ikävintä työssäsi? Mikä on parasta työssäsi? Mikä motivoi sinua?

Minun on hankalaa sanoa vaikeinta asiaa, koska todella rakastan työtäni. Ehkä matkustaminen. Pidän kyllä siitäkin, mutta välillä matkustaminen väsyttää. Pidän siitä, että eri maissa on erilaisia näkemyksiä siitä, miten asiat kuuluisi tehdä. Se saa miettimään omia toimintatapoja. Sama tapahtuu kun työskentelee eri lajien parissa, se estää juuttumasta tiettyyn kapeaan ajattelutapaan. Luulen, että ikävintä työssäni on maksujen periminen, se ei ole koskaan kivaa. Toisaalta, on hyvin vaikeaa nähdä pahasti loukkaantuneita ja kivuliaita hevosia, tai väärinymmärrettyjä hevosia. Vammat voivat olla kiinnostavia aivoilleni, mutta raskaita sielulle. Kuitenkin rikkinäisten ja surullisten hevosten kanssa voin olla avuksi niille ja se tekee kaikesta vaivan arvoista.

Mainitsinkin jo joitain asioita, joista pidän työssäni, mutta ehdoton lempiasiani on palata hevosen luo, jonka kanssa olen työskennellyt jonkun aikaa ja kokea hevosen ilo jälleennäkemisestä. Se kommunikaatio, mikä välillämme on ja tapa, miten hevoset osoittavat kiitollisuuttaan. Eräs asiakas kutsuikin minua tulkiksi, hän koki, että tulkitsen hevosen voinnin sanoiksi, jotta hän voisi hoitaa ja työskennellä paremmin hevosensa kanssa. Se on yksi minua motivoiva asia, omistajat jotka yrittävät parhaansa hevostensa kanssa.

Tavoitteena antaa enemmän kuin saada 

Haluan oppia lisää, kuten aina. Olen harkinnut että laatisin nettikursseja, mutta katsotaan.. Nyt kun poikani on aloittanut koulunkäynnin, minun on oltava enemmän kotona Ruotsissa ja alettava työskentelemään enemmän täällä kuin ulkomailla. En kuitenkaan missään nimessä halua lopettaa matkustamista. Haluaisin käydä enemmän eri maissa (tähän saakka olen työskennellyt 12 eri maassa) ja nähdä mitä voin oppia siellä. Haluaisin työskennellä olympialaisissa joskus, olen ollut sekä Euroopan mestaruuksissa että MM-kisoissa, joten olympialaiset puuttuu vielä. Muuten haluan jatkaa auttamista, kuten nyt teen. Haluan jakaa osaamista. Olen onnellinen, että voin auttaa kun hevoset liukastuvat ja venäyttävät itseään tai niillä on rasitusvammoja. Olisi hienoa, jos olisin tarpeeton tässä suhteessa, mutta olen ymmärtänyt, että niin ei tule tapahtumaan. Hevoset ovat upeita eläimiä ja olen kiitollinen että ne ovat osa elämääni. Tavoitteeni elämässä on antaa takaisin, edes osittain, siitä kaikesta mitä saan niiltä.


Kiitos kun luit!
Heli, Kuntoutusvastaava

Erityiskiitokset Majalle! 

Lähdemme mukaan kilpailumaailmaan!

Kesällä 2019 olemme ensimmäistä kertaa mukana ratsastuskilpailuiden järjestämisessä.
14.-16.6.2019 ratsastetaan 3-tason kouluratsastuskilpailut Woikoski Feelingin ja WHD Hevospalvelukeskuksen uudella toiminta-alueella.

Kilpailu alueelle on rakennettu kolme hiekkapohjaista ratsastuskenttää joista yksi on verryttelykenttä 25x75m ja kaksi kilpailukenttää 20x60m.
Kilpailukenttien läheisyyteen rakentuu myös ravintolateltta. Jaba-alue ja kuorma-auto parkki sijaitsevat kilpakenttien läheisyydessä, joten alueesta rakentuu toimiva kokonaisuus, jossa etäisyydet ovat lyhyitä. Jabat ja kouluradan aidat meille toimittaa Hallahuhta ja katsomot toimittaa yhteistyökumppanimme Ratsastuskeskus Aino.

Nyt odototetaankin auringon paistetta, jotta lumet sulavat vauhdilla ja pääsemme viimeistelemään toiminta-aluetta. Kilpailukentille rakennetaan vielä huhti-toukokuun aikana verryttelykentän aidat sekä kilpailukenttien tuomarikopit. Puutarhurimme Päivi suunnittelee ja toteuttaa kilpailualeen kukituksen sekä tapahtuma-alueen maisemoinnin.

Kilpailuiden raivontolateltta noudattaa Woikoski Feelingin ravintoloiden teemaa, eli pääsemme nauttimaan hyvistä ruuista ja virvoikkeista kilpailuiden ajan.
Kilpailuiden ajan myös tapahtuma-alueen läheisyydessä WHD Gårdilla sijaitseva Ravintola Juureskellari sekä Woikosken automuseo palvelevat kilpailijoita ja katsojia.
Lauantai iltana järjestämme illallisen WHD Gårdin Talliravintola Hilupilttuussa, johon katsojat, toimihenkilöt ja kilpailijat voivat kokoontua.

Kilpailuissa yhteistyökumppaneinamme toimivat:
Vetcare Oy
AitoVet Oy Kouvola
Ratsastuskeskus Aino
Oy Woikoski Ab
Woikoski Feeling

Odotamme innolla kilpailuita ja pidämme teidät ajantasalla!
Hanna, Tallimestari

Käy katsomassa kilpailukutsu täältä.

Seuraa WHD Hevospalvelukeskusta myös Instagramissa.







WHD Hevospalvelukeskus- seuraa meidän elämäämme!

WHD Hevospalvelukeskus tarjoaa laadukkaat puitteet ravi- tai ratsuhevosesi kuntoutukseen sekä erilaisten valmennusten ja koulutuksien järjestämiseen. Tule mukaan seuraamaan mitä meillä tapahtuu päivittäin ja mistä palvelumme rakentuvat.

Blogissa tulemme jakamaan tietoa hevosten kuntoutukseen ja valmentautumiseen liittyen.
Kerromme järjestämistämme tapahtumista ja esittelemme arvostamiamme hevosalan ammattilaisia.
Pääsette varmasti myös kurkistamaan niin sanotusti kulissien taakse ja tutustumaan meillä työskenteleviin ammattilaisiin ja ennen kaikkea persooniin WHD Hevospalvelukeskuksen takana.

Pysy kuulolla!
WHD Hevospalvelukeskuksen tiimi

Tervetuloa WHD Gårdiin


Nurmaankyläntie 90
52960 Nurmaa
Puh. 040 656 5981
whd (at)

Löydät meidät myös

WHD Gård

Tarjoamme monipuoliset kuntoutus-ja hyvnvointipalvelut niin hevosille kuin omistajille, sekä laadukkaat puitteet valmennustoiminnalle.

Käytämme evästeitä auttaaksemme sinua saamaan verkkosivuistamme parhaan mahdollisen hyödyn. Vierailemalla sivustollamme ja käyttämällä sitä hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja: Evästeet Tietosuojaseloste