Esittelyssä hevosfysioterapeutti Maja Littorin

Toimimme yhteistyössä monien eri hevosalan ammattilaisten kanssa. Yksi tärkeimmistä on Maja Littorin joka käy äitinsä Fanny Littorinin ohella hoitamassa hevosia WHD Hevospalvelukeskuksella kuukausittain. Maja on ammatiltaan hevosfysioterapeutti ja hän toimii yrittäjänä yrityksessä Equisense.

Elämä pähkinänkuoressa- aina on joku jota halata

Asun pienessä talossa Skånessa poikani Lucan kanssa. Meillä on muutamia lampaita, kanoja ja kesällä meille tulee kaksi possua. Lisäksi kasvatamme vihanneksia joka vuosi, välillä paremmalla menestyksellä ja toisinaan hieman huonommalla. Haluaisin meidän olevan enimmäkseen omavaraisia.

Meillä on myös muutama oma hevonen, Blanka, Tocto ja Pål. Blanka on puoliverinen, joka tuli minulle sen jälkeen, kun hevonen oli kaatunut ja sille oli tullut rintalastan murtuma. Siitä ei pitänyt tulla ratsuhevosta enää koskaan. Blanka on eläkkeellä, mutta käymme silloin tällöin maastoratsastuksella sen kanssa. Se toipui vammastaan hyvän hoidon ja ajan myötä. Tocto on 6-vuotias mustangi, hyvin älykäs ja hauska tyyppi. Sillä ei ole ratsastettu vielä paljoa, koska haluaisin että se lopettaa kasvunsa ensin. Siihen menee vielä vuosi tai kaksi. Pål on vanha shetlanninponi, jonka hankin alun perin seuraponiksi ja se on jäänyt meille. Pål on hauska poni ja saa minut nauramaan usein, mutta valitettavasti se ei ole turvallinen lastenponi. Kuitenkin Luca ja Pål tulevat toimeen. Pål on kuin kärttyinen vanha mies. Lisäksi meillä on kissoja, koiria ja miljoonakaloja. Pähkinänkuoressa, meidän kotoamme löytyy aina jotain tekemistä tai joku jota halata.

Kiinnostus hevosiin verenperintönä

Olen saanut kiinnostukseni hevosiin verenperintönä, äidin puolen suku on melkein kokonaan hevosihmisiä. Sain ensimmäisen shetlanninponini, Robinin, hyvin nuorena. Musta kaunokainen! Se oli lainassa, sillä äitini asettamalla ehdolla, että huolehdin siitä itse. Karsinoiden siivous oli raskasta, kun jo tyhjän lapionkin nostaminen oli taistelua. En edes tiedä kuinka monesti kaadoin kottikärryt matkalla lantalan huipulle. Kun Robin palasi takaisin omistajalleen, itkin katkerasti ja ikävöin kaikkia niitä kertoja, kun se seisoi varpaitteni päällä eikä suostunut siirtymään. Vähän myöhemmin, ollessani 8-vuotias, muutimme Ahvenanmaalle. En ratsastanut vähään aikaan, mutta en enää muista syytä. Aloitin ratsastuksen kuitenkin uudestaan ja sain ponini Tuan 11-vuotiaana. Äitini piti hevoshierontakursseja ja 12-vuotiaana minun piti osallistua kaikille näistä kursseista. Voin kuvitella, kuinka turhauttavaa aikuisille kurssilaisille oli, kun kiertelin kyselemässä tarvitsevatko he apua anatomian opettelussa. Olin itsevarma osaamisestani, kuin vain ainoa lapsi voi olla. Nyt 34-vuotiaana olen ymmärrettävästi oppinut paljon enemmän, mutta mitä enemmän opin, sen paremmin ymmärrän, kuinka paljon opittavaa vielä onkaan.

Ammattitaidon takana paljon opintoja ja kokemusta

Aloitin työurani hevosten parissa hevostenhoitajana ollessani 18-vuotias. Työskentelin Saksassa noin vuoden ajan, kunnes palasin Englantiin missä olin aiemmin opiskellut. Aloitin hevoshierojan opinnot Axelsons Institutissa, Tukholmassa. Valmistuin koulusta 20-vuotiaana ja olen ollut työelämässä siitä lähtien, paitsi ajan jolloin Luca oli pieni. Olen ollut onnekas saadessani työskennellä parhaiden eläinlääkäreiden, fysioterapeuttien, osteopaattien ja kiropraktikoiden kanssa Euroopassa saaden heiltä arvokasta kokemusta vuosien varrella. Tämä on johtanut kokonaisvaltaiseen hoitomuotoon, joka ei rajoitu pelkkään hierontaan. Olen käynyt erilaisia kursseja aina kun olen löytänyt jotain, mikä hyödyttää minua, esimerkiksi equine science-tutkinto. Kaikkein hauskin kurssi on ollut Gillian Higginsin viikonloppukurssi Englannissa, hän on todella taitava puhuja. En välttämättä oppinut kovin montaa uutta asiaa, mutta on aina hyödyllistä kerrata ja katsoa asioita toisen henkilön näkökulmasta.

Käyn tällä hetkellä kaksivuotista perinteisen kiinalaisen lääketieteen ja osteopatian kurssia. Akupunktio on monesti hyödyllistä ja aiempi kurssi jonka kävin, oli valitettavasti mielestäni liian pintapuolinen. Nautin uuden oppimisesta ja pyrin kehittymään koko työurani ajan.

Motivaatio
Mikä on vaikeinta tai ikävintä työssäsi? Mikä on parasta työssäsi? Mikä motivoi sinua?

Minun on hankalaa sanoa vaikeinta asiaa, koska todella rakastan työtäni. Ehkä matkustaminen. Pidän kyllä siitäkin, mutta välillä matkustaminen väsyttää. Pidän siitä, että eri maissa on erilaisia näkemyksiä siitä, miten asiat kuuluisi tehdä. Se saa miettimään omia toimintatapoja. Sama tapahtuu kun työskentelee eri lajien parissa, se estää juuttumasta tiettyyn kapeaan ajattelutapaan. Luulen, että ikävintä työssäni on maksujen periminen, se ei ole koskaan kivaa. Toisaalta, on hyvin vaikeaa nähdä pahasti loukkaantuneita ja kivuliaita hevosia, tai väärinymmärrettyjä hevosia. Vammat voivat olla kiinnostavia aivoilleni, mutta raskaita sielulle. Kuitenkin rikkinäisten ja surullisten hevosten kanssa voin olla avuksi niille ja se tekee kaikesta vaivan arvoista.

Mainitsinkin jo joitain asioita, joista pidän työssäni, mutta ehdoton lempiasiani on palata hevosen luo, jonka kanssa olen työskennellyt jonkun aikaa ja kokea hevosen ilo jälleennäkemisestä. Se kommunikaatio, mikä välillämme on ja tapa, miten hevoset osoittavat kiitollisuuttaan. Eräs asiakas kutsuikin minua tulkiksi, hän koki, että tulkitsen hevosen voinnin sanoiksi, jotta hän voisi hoitaa ja työskennellä paremmin hevosensa kanssa. Se on yksi minua motivoiva asia, omistajat jotka yrittävät parhaansa hevostensa kanssa.

Tavoitteena antaa enemmän kuin saada 

Haluan oppia lisää, kuten aina. Olen harkinnut että laatisin nettikursseja, mutta katsotaan.. Nyt kun poikani on aloittanut koulunkäynnin, minun on oltava enemmän kotona Ruotsissa ja alettava työskentelemään enemmän täällä kuin ulkomailla. En kuitenkaan missään nimessä halua lopettaa matkustamista. Haluaisin käydä enemmän eri maissa (tähän saakka olen työskennellyt 12 eri maassa) ja nähdä mitä voin oppia siellä. Haluaisin työskennellä olympialaisissa joskus, olen ollut sekä Euroopan mestaruuksissa että MM-kisoissa, joten olympialaiset puuttuu vielä. Muuten haluan jatkaa auttamista, kuten nyt teen. Haluan jakaa osaamista. Olen onnellinen, että voin auttaa kun hevoset liukastuvat ja venäyttävät itseään tai niillä on rasitusvammoja. Olisi hienoa, jos olisin tarpeeton tässä suhteessa, mutta olen ymmärtänyt, että niin ei tule tapahtumaan. Hevoset ovat upeita eläimiä ja olen kiitollinen että ne ovat osa elämääni. Tavoitteeni elämässä on antaa takaisin, edes osittain, siitä kaikesta mitä saan niiltä.

 

Kiitos kun luit!
Terveisin
Heli, Kuntoutusvastaava

Erityiskiitokset Majalle! 

Tervetuloa WHD Gårdiin


Yhteystiedot

Nurmaankyläntie 90
52960 Nurmaa
Puh. 040 656 5981
whd (at) woikoski.fi

Löydät meidät myös

WHD Gård

Tarjoamme monipuoliset kuntoutus-ja hyvnvointipalvelut niin hevosille kuin omistajille, sekä laadukkaat puitteet valmennustoiminnalle.

Käytämme evästeitä auttaaksemme sinua saamaan verkkosivuistamme parhaan mahdollisen hyödyn. Vierailemalla sivustollamme ja käyttämällä sitä hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja: Evästeet Tietosuojaseloste